Kuolema on lähellä

Nyt 64-vuotiaana olen hallinnut ruotsia jo 37 vuotta ja alkaa tuntumaan, että loppuni alkaa olla lähellä. Olen mielestäni onnistunut hallitsemaan tätä maata hyvin, perustin esimerkiksi Suomen alueelle Helsingin, sekä toteutin uskonpuhdistuksen Ruotsin alueella ja sain tällöin maksettua valtion velkoja kirkon varoilla. Toisaalta olen useasti kuullut alamaisteni puhuvan, että olisin ollut jollain tavoin diktaattorin ottein hallitseva tyranni, mitä en omasta mielestäni ole ollut.

Nyt tänä keväänä 1560 päätin kutsua kaikki säädyt Tukholman linnaan. Siellä pidin jäähyväispuheen, jossa kerroin esimerkiksi siitä, kuinka pakenin kuningas Kristian tyranni II:n sotilaita 1520-luvulla. Pyysin myös anteeksi niiltä, joita olen toiminnallani loukannut.

Haluaisin tulla haudatuksi Uppsalan tuomiokirkkoon entisten aviopuolisoitteni Katariina Saksi-Lauenburgilaisen sekä Margareeta Leijonhufvudin viereen ja mahdollisesti nykyisen puolisoni Katariina Stenbockin lähelle, jos hän kuolee minua ennen. Toivon kuitenkin, että aviopuolisoni elää pitkän elämän vielä senkin jälkeen, kun minusta aika jättää. Kuolemani jälkeen valta periytyy vanhimmalle pojalleni Eerik XIV:lle. Muille pojilleni perustin kolme käytännössä autonomisessa asemassa olevaa herttuakuntaa. Toivon, että tämän seurauksena syntyy yhtenäinen Vaasa-suvun hallinto. 

 

 Aikaansaama Ruotsin valtakunnan alue, jonka olen saanut muodostettua tähän päivään mennessä.

Olen kokenut elämässäni paljon mielenkiintoisia käänteitä. Kuninkaaksi nouseminen, sekä mahdollinen vierailu itsenäisessä Suomessa 2000-luvulla, eli tulevaisuudessa, ovat mielestäni elämäni kohokohtia. En tosin ole voinut kertoa kenellekkään vierailustani, tai minua olisi pidetty hulluna.

Tämä tulee olemaan viimeinen tekstini, jonka tulen tekemään. Aion nyt keskittyä perheeseeni, sekä valtakunnan johtamiseen siihen asti, kunnes minusta aika jättää. Toivottavasti olette nauttineet blogini sisällöstä!

Kuninkaana

Voin sanoa vilpittömästi, että mielestäni olen onnistunut kuninkaana täydellisesti. Tiedän, että myös monien muiden mielestä onnistunut todella hyvin. Olen kehittänyt Ruotsia oikeaan suuntaan sekä pystynyt pitämään vallan tehokkaasti omalla suvullani, nyt ja tulevaisuudessa. Pitkän kuninkuuteni aikana olen muuttanut paljon Ruotsia. Olen toteuttanut kolme isoa uudistusta, joista olen erityisesti ylpeä.

 Ensimmäinen näistä uudistuksista on Ruotsin irrottaminen inhottavasta tanskalaisten hallitsemasta Kalmarin unionista. Tämän ansiosta tanskalaiset eivät enää hallitse Ruotsia vaan Ruotsi on itsenäinen kansallisvaltio.

Toinen uudistukseni liittyy sen jälkeiseen aikaan. Kuninkuuteni alussa valtiollani oli paljon velkaa Lyypekille ja ulkopolitiikka oli täysin sen hallussa. Niinpä päätin ratkaista ongelman toteuttamalla uskonpuhdistuksen Ruotsissa. En niinkään piitannut siitä, että maa muuttui katolisesta luterilaiseksi, vaan minua kiinnosti kirkon suuri omaisuus, jonka voisin ottaa valtion käyttöön uskonpuhdistuksen avulla. Sain tahtoni läpi Västeråsin valtiopäivillä 1527 uhkaamalla erota! Niin suuri arvostus ja tuki minulla oli takanani sekä niin paljon Ruotsi minua tarvitsi, että se onnistui. Kapinoita kuitenkin esiintyi mutta sain ne kukistettua.

 Kolmas suuri uudistukseni liittyy hallintoon. Pyrin tehokkaaseen sekä keskitettyyn hallintoon ja siinä myös onnistuin. Lujitin valtaani ja otin kansliaani saksalaisia virkamiehiä. Jaoin myös maan voutikuntiin ja tehostin näin verotusta. Verotuksen sekä muiden uudistusten avulla sain turvattua talouden.

1530-luvulla päätin, että on aika turvata vallan pysyminen suvullani kuolemani jälkeen. Ruotsissa aikaisemmin ollut vaalikuninkuus muuttuikin lopulta perintökuninkuudeksi 1540-luvun alussa valtiopäivillä. Kuolemani jälkeen valta siirtyy siis pojilleni ja pysyy näin Vaasa-suvun hallussa, mikä on erittäin tärkeää.

Sain Suomessa toisen käynnin aikana kuulla, että siellä maata ei hallitsekaan kuningas vaan jonkinlainen presidentti. Tämä presidentti on ilmeisesti kansan valitsema ja alhaisimmillakin säädyillä on iso vaikutusvalta, kun kaikki saavat äänestää, jopa naiset. Lisäksi presidentillä on vain kuuden vuoden virka-aika. Kuulostaa erittäin hölmöltä systeemiltä.

Monet vastustajani yrittävät maalata minusta kuvaa epäluuloisena, raivokohtauksia saavana tyrannina, joka on häikäilemätön toimissaan. Toki he ovat myös osittain oikeassa, sillä olen ollut kuninkaana kova, määrätietoinen ja toiminut myös keinoja kaihtamatta, kuten jokaisen hyvän kuninkaan kuuluukin. Ja vaikka en ole antanut kapinoitsijoille armoa ja toiminut mieleni mukaan, olen toiminut Ruotsin parhaaksi. Alamaiseni, ruotsalaiset, pitävätkin minua maan isänä, tarmokkaana ja loistavana johtajana, joka heikohkosta opillisesta sivistyksestään huolimatta on onnistunut viemään maata oikeaan suuntaan muutoksillaan.

Itsenäiseen Suomeen tutustuminen

Ensijärkytyksen jälkeen päätin kuitenkin perehtyä paremmin itsenäisen Suomeen. Tajusin myös, etteivät ihmiset tunnistaneet minua ja pitivät minua outona, siispä päätin koittaa sopeutua suomalaisten joukkoon. Valitettavasti en osannut suomen kieltä, mutta ilmeisesti Suomessa on kaksi virallista kieltä, josta toinen on ruotsi. Ilmeisesti me ruotsalaiset olemme saaneet tehtyä kuitenkin hyvän vaikutuksen suomalaisiin.

Kävellessäni Helsingissä huomasin, kuinka ihmiset tuijottivat vain nelikulmioista kapulaa, jota he puhelimeksi kutsuvat. He myös olivat kauhean kiireisen oloisia, Ihmettelen suuresti, miten voi olla kiire kun kerran kaikki ihmiset saa kiinni puhelimella ja autolla pääsee tuhatta ja sataa. Härreguud!


Löysin onnekseni jonkin paikallisen uutispaperin. Uutisissa puhuttiin paljon Suomen talouskasvun hidastumisesta sekä EU:sta. Sain ymmärrykseeni, että Suomen valtio on velkaantunut pahasti. Lisäksi tajusin, että tämä maailma on paljon verkostoituneempi kuin minun valtakuntani aikaan. Ilmeisesti Eurooppaa hallitsee jokin valtioiden rajat ylittävä unioni. Itse en antaisi tälläisen tapahtua, sillä minulla on pahoja kokemuksia Kalmarin unionin toiminnasa. Toivottavasti tämä niin sanottu Euroopan unioni toimii paremmin, eikä kansat kapinoi.

* Viikon päästä*


Nyt olen tutustunut jo vähän paremmin suomalaisuuteen ja mielestäni suomalaiset ovat kyllä hienoa kansaa. Löysin itselleni ystävän, joka auttoi minua pääsemään raiteille asioista. Huomasin kyllä, että suomalaiset ovat jotenkin ujoa kansaa. Suurin osa ei pukahdakkaan toisilleen ja ilmeet muuttuvat todella hätääntyneeksi, jos ventovieras yrittää heille puhua.

 * 9. päivä Suomessa*

Kuva Helsingistä

Tänään tutustuin suomalaisten työmiehien elämään. Kyllä näköjään heistä löytyy sitä jotain. Raavaat miehet rakensivat jotakin rakennusta ulkona kylmässä ilmassa ahkerasti yhtään narisematta. Ei pitkä työpäivä vaikuttanut tuntuvan missään. Kun kysyin mistä kyseiset henkilöt saavat tämän intonsa, he vastasivat, että se on sitä suomalaista sisua.


Kuitenkin tunnen olevani ulkopuolinen tässä uudessa paikassa, ja toivon että voisin päästä jotenkin takaisin Ruotsiin. Siispä käytän viimeiset rahani matkatakseni junalla takaisin Tornioon, josta jatkan matkaani takaisin kohti Ruotsia. Torniossa lähdin kävelemään Ruotsia kohti mutta eksyin jälleen...

Heräsin keskeltä metsää. Olin ilmeisesti kaatunut ja lyönyt pääni. En ole ollenkaan varma kauan seikkailin siellä metsässä. Lopulta löysin asutusta. Kun paikalliset näkivät minut, he heti tunnistivat minut ja ihmettelivät mitä arvon kuningas tekee yksin näin pohjoisessa Ruotsissa. Pyysin heitä viemään minut välittömästi Tukholmaan, jossa nyt majailen. En ole ollenkaan varma siitä, mitä Suomen vierailullani tapahtui. Päätin lähettää viestin Suomeen Helsingin kehityksestä, ja sieltä vastattiin, että kaikki oli kuin aikaisemminkin. Kyselin myös junista ja puhelimista, sekä Helsingin asukasluvun määrästä, mutta vastaukseksi sain heiltä vain ihmettelyä mitä tarkoitin.


En siis ole nyt ollenkaan varma mitä siinä metsässä, missä eksyin, tapahtui. Matkustinko tulevaisuuteen vai näinkö näkyjä? Sitä en varmaan koskaan saa selville. Mutta sen tiedän, etten voi puhua näistä asioista kellekkään, tai he pitävät minua hulluna ja pahimmassa tapauksessa ihmiset alkavat kapinoimaan minua vastaan. Kuitenkin voin itsekseni verrata sitä, miten asioita hoidetaan täällä, ja miten ne on hoidettu itsenäisessä Suomessa.

2000-luvun itsenäisessä Suomessa vieraileminen

Tässä tekstissä aion nyt kertoa vähän oudostakin vierailustani Suomessa. Päätin lähteä tekemään tarkastusmatkan valtakuntani halki, ja selvittämään missä tilassa valtakuntani on. Lähdin Tukholmasta kohti Lappia, josta ajatuksena oli kulkea Suomea pitkin etelään ja sieltä mennä takaisin Ruotsiin. Kuitenkin eksyin pohjoisessa metsään. Hortoilin metsässä varmaan 500 vuotta. 

Arvioitu matkareittini

Lopulta löysin kaupungin. Kyseinen kaupunki oli todella eriskummallinen, enkä edes tiennyt sen olemassaolosta. Ihmiset käyttivät eriskummallisia laitteita sekä pukeutuivat todella omituisesti. Kulkuneuvotkin olivat todella outoja, kiiltäviä vaunuja ilman hevosia vetämässä niitä. Kysyin paikallisilta mihin ihmeeseen olin joutunut. Osa ensin kummeksui käytöstäni, mutta onneksi yksi ystävällinen sielu uskaltautui auttamaan minua. Hän kertoi, että olen Torniossa ja vuosi on 2016. En oikein nyt ymmärrä miten on mahdollista, että olen matkustanut ajassa melkein 500 vuotta, en nyt oikeasti ole voinut siellä metsässä seikkailla niin kauaa.

Päätin kuitenkin jatkaa matkaani Helsinkiin. Ystäväni antoi minulle paperirahaa, sekä osti minulle liput jonkinsortin taikaputkeen, jota hän kutsui junaksi. Taikaputki kulki mielestäni tuhatta ja sataa, eikä kestänyt kauaakaan ennen kuin olin saapunut Helsinkiin.

Helsinkiin saapuessani sydämeni melkein pysähtyi. Ihmisiä oli enemmän kuin olin koskaan nähnyt, eikä kaupunki näyttänyt siltä, mihin olin tottunut, olinhan perustanut kyseisen kaupungin vasta vähän aika sitten. Suurin järkytys oli se kun huomasin, että kaikkialla oli jokin siniristilippu eikä Ruotsin lippu. Oliko Suomi tehnyt kansannousun ja itsenäistynyt? Miten tämä oli mahdollista, mietin.

Itämaassa eli Suomessa oleskelu

Oleskelin ensimmäisen kerran Itämaassa, jota myös Suomeksi kutsutaan, noin vuoden ajan suuren Venäjän sodan aikaan 1555-1557. Lisäksi olin käynyt sitä aiemmin muutamia kertoja Itämaan alueella. Vietin suurimman osan ajastani Turussa. Vierailin myös perustamassani kaupungissa, Helsingissä katsomaan minkälainen kaupungista oli muodostunut. Tarkistin reissullani myös Viipurin kaupungin puolustuksen. Se osoittautuikin todella rapautuneeksi ja laitoin vireille kaupungin puolustuksen vahvistamisen.

Sotatoimien ohella tutustuin myös Jaakko Teitti nimisen henkilön keräämään valituskirjaan, josta sain selville, että suomalaiset talonpojat olivat kokeneet vääryyksiä aateliston toimesta. Päätin tiedon saamisen jälkeen rangaista erilaisin tavoin kyseisiä aatelisia, jotka olivat vääryyksiä tehneet. Vierailuni lopuksi päätin perustaa pojalleni, Juhanalle Suomen herttuakunnan, jolla oli käytännössä autonominen asema.  Juhana herttualla oli käytännössä alueellaan kuninkaan oikeudet muissa kuin ulkopoliittisissa asioissa.

Ajattelin myös avata vähän sodan taustoja teille, jotta ymmärrätte miksi sota edes käytiin.

Pähkinäsaaren rauhassa määritetyn rajan yli oli levinnyt suomalaisten asutusta, mikä ärsytti suuresti Iivana IV Julmaa, koska hän olisi vastaavasti halunnut laajentaa valtakuntaansa Itämeren alueelle. Tosin itsekin omilla päätöksilläni edesautoin sodan syttymistä. Rohkaisin suomalaisia laajentamaan elinaluettaan rajan toiselle puolelle ja lupasin kolmen vuoden verovapauden heille, jotka muuttaisivat asumaan riitainmaalle. Riitamaalla tarkoitetaan itäisen Karjalankannaksen osaa, joka rauhassa jätettiin Venäjän puolelle. Lisäksi myös ilmeisesti inkeriläisten ja suomalaisasukkaiden välillä oli kiistoja koskien muun muassa kaskeamisesta Riitamaalla. Vuoden 1553 aikana inkeriläiset tekivät ensimmäisen väkivaltaisen sotaretken suomalaisasutusta vastaan, mihin Suomen puolelta vastattiin heti. Näin syntyi niin sanottu kostonkierre. Lopulta tilanne ajautui sotaan valtakuntani ja Venäjän välille.

Kun sota päättyi ei tapahtunut rajalle oikeastaan yhtään mitään. Rauha solmittiin ilman uusia rajakäyntejä ja näin pähkinäsaaren rauha jäi voimaan.

Nousu kuninkuuteen

Minut kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi kun oli vasta 27 vuotias vuonna 1523. Kuitenkaan tämä ei tapahtunut aivan verettömästi. Aion nyt tässä blogiteksissä perehdyttää teitä syihin miksi minusta tuli kuningas.

Tukholman verilöyly

Ruotsi olisi halunnut jo 1400-luvun aikana useasti irtautua Kalmarin unionista. Vuonna 1520 unionin sen aikainen kuningas Kristian II hyökkäsi Ruotsiin tukahduttaakseen tuolloin ilmapiirissä olleet kapinat. Kristianin haastaja, tuolloinen Ruotsin valtionhoitaja Sten Sture nuorempi kuoli, ja hänen kuoleman seurauksena Ruotsin hallinto hajosi ja valtiopäivät joutuivat tunnustamaan Kristian tyrannin kuninkaaksi 5.11.1520. Itse muistan sen kuinka en kuitenkaan luovuttanut. Halusin Ruotsin eroon Kristian II vallasta. Kolme päivää kruunaamisensa jälkeen Kristian II toimeenpani Tukholman verilöylyn, jossa tanskalaiset teloittivat useita hyviä ruotsalaisia yläluokan jäseniä sen seurauksena, koska he olivat vastustanet Kristiania. Myös isäni kuoli kyseisessä   tapahtumassa, mikä surettaa minua yhä. Inho tanskalaisia kohtaan kasvoi sisälläni ja samoihin aikoihin ajauduin uuden kapinaliikkeen johtoon. Kapinaliikkeen tavoite oli saada Ruotsi eroon Kalmarin unionista.

 Kristian tyranni II

Kapinaliikkeemme onnistui, mutta emme onnistuneet valtaamaan rannikkolinnoituksia. Jouduin pyytämään apua Lyypekiltä, Kristian II viholliselta. He suostuivat auttamaan minua, mutta minun tuli luvata että Lyypekit saivat tullittoman kauppaoikeuden maahan. Lopulta onnistuimme valloittamaan koko Ruotsin ja minun asemastani Ruotsin kuninkaana tuli kiistaton. Lopulta vuonna 1523 minut kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi, mikä tarkoitti Ruotsin lopullista eroa Kalmarin uniosta. Myös liitimme Itämaan, jota jotkut kutsuvat Suomeksi, osaksi Ruotsia sen merkiksi että se kuuluu meille, eikä ole osa Kalmarin unionia.

Oheisessa kartassa näkyy meidän ruotsalaisten hallitsema alue Suomesta. Kyseinen raja muodostettiin pähkinänsaaren rauhassa vuonna 1323. Kyseinen rauhansopimus oli ensimmäinen Ruotsin ja Novrogodin muodostama rauha. Vieraillessani Suomessa toisen kerran sain järkytyksekseni kuulla, että Suomi ei ole enää osa Ruotsia. Nykyään Ruotsin raja loppuu Itämereen. Syyt Suomen itsenäistymiseen jäivät minulle vähän epäselviksi mutta ilmeisesti Venäjä valtasi Suomen ja lopulta Suomi irtautui Venäjästä.

Nuoruuteni ja Suku

Löysin tänään isäni Erik Vaasan päiväkirjan Lindholmenin tilalta arkusta. Siellä lukee: ¨ Ilon päivä! Tänään vaimoni Cecilia synnytti ensimmäisen lapsemme ja se on vieläpä poika. Tulemme nimeämään hänet Kustaaksi isoisäni mukaan.¨ - kyseinen ote on kirjoitettu syntymäpäivänäni 12.toukokuuta 1496.

Lapsuudessani ei tapahtunut paljoakaan mainitsemisen arvoista joten en mene sen suuremmin yksityiskohtiin. Vanhempani kasvattivat minut hyvin. Leikin kuten kuka tahansa lapsi muiden poikien kanssa ja sain elää hyvän lapsuuden. Nuorena poikana opiskelin Uppsalassa sekä työskentelin valtionhoitajan Sten Sture nuoremman hovissa. Vihasin jo tuolloin Kalmarin unionin kuningasta Kristian tyranni II:sta. Kasvoin hyväksi ja vahvaksi johtajaksi, jollainen toki olin jo luonteeltanikin.

Olin perheemme vanhin lapsi ja minulla oli viisi siskoa ja kaksi veljeä. Jokainen heistä on jo kuollut aikoja sitten ja muistan että kaksi heistä kuoli hyvin nuorena. Myös vanhempani ovat jo olleet kauan kuolleina. Kristian II nimittäin teloitutti isäni 1520 ja äitini heitettiin vankilaan kahden siskoni kanssa jossa he kaikki kuolivat 1523. Itse uskon että heidät teloitettiin julmasti vaikka monet väittävät muuta.

Valtaan noustuani 1523 nostin Vaasa-suvun aseman aatelissuvusta kuninkaalliseksi suvuksi. Olen myös varmistanut että se pysyy vallassa kuolemani jälkeen muuttamalla vaalikuninkuuden perintökuninkuudeksi vuosikymmeniä sitten.



Tässä on vielä kuva ylhään Vaasa-suvun hienosta vaakunasta,